Sopertelua

Muutaman negatiivisen arvostelun jälkeen on mukava julkaista jotain positiivistakin. Mikä hahmolle nimeksi on 1989 julkaistu varsin hyvä kirjanen, joka käsittelee hahmojen nimeämistä fantasiapeleihin olemassa olevien kielten avulla. Tekijä kirjoittaa esittelee aluksi aiheen ja kertoo kuinka olisi hyvää, jos fantasiapeleissä tiettyjen kulttuurien nimeämiskäytännöt noudattaisivat jonkin kielen sääntöjä ja olisivat yhdenmukaiset. Tämän jälkeen hän käsittelee kieliä yksi kerrallaan esitellen esimerkkinimiä ja niiden käännöksiä ja käsitellee myös kielen lausumista ja mahdollisia päätteitä feminiini- ja maskuliinimuodoissa. Kirja käsittelee muun muassa muinaisenglantia, kymrin kieltä, muinaisnorjaa, hollantia, Tolkienin haltiakieliä ja muinaissuomea (tässä kohtaa itseä harmitti, että muinaissuomen sanoille ei oltu esitelty nykykäännöksiä). Oli mukava muun muassa huomata miten professori Tolkien oli esimerkiksi poiminut kääpiönimet Hobittiin suoraan muinaisnorjasta. Lopuksi tekijä kertoo esimerkin omaisesti kuinka hän on käyttänyt kirjassa esiteltyjä kieliryhmiä omassa pelissään. Kaiken kaikkiaan ote on hyvin akateeminen, ehkä hieman kuiva, mutta varsin hyödyllinen.

Nykyään tämä kirja olisi kuitenkin luultavasti kymmenosainen blogipostausten sarja. Suosittelen kuitenkin hankkimista, jos jostain saa tämän käsiinsä. Kirjanen sisältää juuri sellaista materiaalia mitä itse voisi kaivaa esiin, mutta on erittäin mukavaa ja arvostettavaa, että joku on tehnyt sen aikaisemmin.

Vuonna 1996 ilmestynyt länkkäriroolipeli on yksi lähes unohtuneista suomalaisista roolipeleistä. En lähde spekuloimaan tässä miksi, mutta jos joku tätä blogia lukeva tietäisi tarkemmin missä ja milloin tätä peliä on myyty, niin olisin erittäin kiinnostunut.

Wild West on aika outo lintu peliksi: se on lähinnä Roolimestarista innoituksensa hakeva länkkäripeli. Sääntöjärjestelmä sisältää sääntöjä aseen vetämiselle, ilman satulaa ratsastamiselle ja muulle länkkäreihin ehdottomasti tai mahdollisesti kuuluvalle materiaalille, mutta se kärsii aika paljon Roolimestari-innoituksesta. Pelissä on muun muassa “realistisia” matemaattisia kaavoja, joilla lasketaan putoamisvauriota (neliöjuuri(2x10xpudotut metrit)x2, vaurio kohdistuu satunnaiseen osumakohtaan ja kahteen viereiseen osumakohtaan); erittäin raa’at optionaaliset kriittistaulukot (kriittinen vaurio tulee, kun jokin osumakohta ottaa yli 14 pistettä vauriota, jolloin on 40% mahdollisuus kuolla suoraan, esimerkiksi putoamalla 2,5 metrin korkeudesta); vauriot ja paranemissäännöt nivelsidevammoista lähtien yms.

Sääntöjen lisäksi kirja sisältää pitkiä listoja intiaaniheimoista (joista on lyhyet kuvaukset); erittäin pitkän listan aseita, joista kerrotaan esimerkiksi kuinka .36 kaliiperi suusta ladattivalla aseilla voi muuttua .38:siksi, kun ase muutetaan hylsypatruunoille sopivaksi; tärkeimmät lännen kuuluisuudet ja lyhyen villin lännen historian. Tämä on se osio, jonka vuoksi kirja kannattaa hommata, jos sen jostain syystä hommaa. Siinä ei ole kuitenkaan mitään erityistä, ja faktoja on lähinnä luetteloitu.

Kieliasun puolesta tässä pelissä on vähän samaa vikaa kuin ANKH:ssa. Teksti on tönkköä ja olisi kaivannut reilun oikoluvun kieliasun puolesta (kirjoitusvirheitä ei ole paljon). Tekstissä on myös muutamia huonoja vitsejä ja outoja sisäpiirin vitseiltä vaikuttavia kommentteja.

Kaiken kaikkiaan en lähtisi tätä peliä suosittelemaan kuin suomalaisesta pelihistoriasta kiinnostuneille.