Vielä vähän tarkemmin Warhammerista osa 1

18.02.2010 klo 12:00 (Roolipelit, Warhammer)

Edellinen viesti oli aika pintapuolinen raapaisu peliin. Kirjoitan tähän vähän tarkempaa analyysia:

Noppapoolit

Warhammerin noppapoolit koostuvat seuraavista nopista:

• siniset kahdeksansivuiset, hahmon ominaisuuksista riippuvat nopat
• violetit kahdeksansivuiset, haastenopat
• valkoiset kuusisivuiset, onninopat
• mustat kuusisivuiset, epäonninopat
• keltaiset kuusisivuiset, erikoistumisnopat
• vihreät kymmensivuiset, conservative-nopat
• punaiset kymmensivuiset, reckless-nopat

Siniset ja violetit nopat ovat ihan selkeitä. Hahmo saa ominaisuuden arvon verran sinisiä (esimerkiksi lyödessä voimasta) ja 0-4 haastenoppaa. Taistelussa haastenoppia oli pääsääntöisesti aina yksi ja pahemmilla vastuksilla kaksi tai kolme. Pelaajat saivat korvata sinisiä noppia stancensa mukaisilla nopilla (esimerkiksi peikonsurmaaja-kääpiö korvasi aina kaikki mahdolliset noppansa niin monella punaisella kuin oli sillä hetkellä reckless-puolella, kohta lisää stancesta). Lyhyessä pelissä tuolla ei ollut vielä mitään vaikutusta, mutta voin kuvitella, että vähän haastavammissa ja pidemmissä haasteissa voisi pelaajat miettiä tarkemmin käyttävätkö he noita noppia. Niiden hyöty on mahdollisesti suuri (mm. tuplaonnistumiset), mutta riski haitallisiin sivuvaikutuksiin on aina olemassa. Nämä ovat mielestäni tosi toimivia.

Keltaisia noppia hahmot saavat heittoihinsa 0-3, jos heillä on sopivaa kykyä (esimerkiksi ballistic skill ampuessa). Näissä nopissa vain yksi sivu on tyhjä ja muilla sivuilla on kaikkea hyödyllistä. Ne kuvaavat hyvin sitä, että asiansa osaava hahmo on myös hyvä siinä mitä tekee.

Valkoiset ja mustat nopat ovat pelinjohtajan pelivaraa. Näitä voi hyvin jakaa olosuhteista ja hahmon taktikoinnista (“Saat yhden valkoisen vielä siitä, että olet suojassa”). Pelaajat voivat myös ostaa valkoisia noppia fortune pointeilla (PJ:n jakamia pisteitä) heittoonsa. Näidenkin käyttöön varmasti oppii ennen pitkää. Mutapaska-Warhammerin PJ:t jakavat varmasti mustia noppia roppakaupalla (“saat yhden kupasta, yhden siitä, että ryömit paskassa jne.”)

Pelissä ei siis yleensä heitetä vastakkain, vaan heittävän pelaajaan pooliin lisätään mustia ja violetteja noppia vaikeuttamaan heittoa. Heitoista haetaan kirveitä, joita miekat vähentää ja Sigmarin kotkia, joita pääkallot vähentää. Jos noppapoolista jää jäljelle yksikin kirves, onnistuu hahmo siinä mitä hän yrittikin. Kotkat ja pääkallot voivat aiheuttaa hyviä tai huonoja sivuvaikutuksia. Näiden lisäksi nopista voi tulla kaaoksen tähti (jotain mahdollisesti tosi ikävää, etenkin loitsuissa), kaksihäntäinen komeetta (positiivista ekstraa), tippa (lisää väsymistä) tai tiimalasi (kuluttaa aikaa). Näillä tuloksilla voi keksiä kaikennäköisiä tarinankerronnallisia lisäjuttuja peliin (hahmo onnistui, koska olosuhteet suosivat tai koska on vaan niin ammattimainen, mutta olosuhteet aiheuttivat vähän harmia jne.)

Kaiken kaikkiaan olen varsin tyytyväinen noppapoolista ja toimintakorttien kanssa ne onkin ehkä pelin parasta antia.

Toimintakortit

Pelissä käytetään kohtauksissa erilaisia toimintakortteja (action cards), joista pääosa on taisteluun liittyviä kortteja. Useimmat ovat lähitaisteluhyökkäyksiä, kaukohyökkäyksiä tai erilaisia puolustautumistapoja, mutta mukana on myös kortteja joilla voi esimerkiksi kannustaa muita hahmoja. Kaikilta hahmoilta löytyvät peruskortit, joihin kuuluvat väistöt, torjunnat ja hyökkäykset. Näiden lisäksi pelaaja voi ostaa hahmolle sopivia erikoiskortteja, jos hahmo täyttää niihin kuuluvat kriteerit. Testiseikkailussa kääpiöllä oli troll feller strike ja double strike sekä tievahdilla execution shot.

Kaikki toimintakortit ovat kaksipuolisia: toinen puoli on punainen ja toinen vihreä. Punaista käytetään, kun hahmo on reckless-stancella ja vihreää conservativella. Monissa korteissa molemmat puolet ovat samanlaisia, mutta joissain korteissa eri puolilla on erilaisia vaikutuksia. Tulimaagilla voi esimerkiksi tuliloitsujen vaikutukset olla hurjempia reckless-puolella.

Korteissa saa aina perustuloksen saamalla edes yhden kirveen, mutta kotkilla ja useammilla kirveillä voi saada jotain lisäkivaa. Hahmo voi myös onnistua vaikkapa peruslyönnissä, mutta pääkallojen määrä aiheuttaa inhottavia lisävaikutuksia.

Joillakin korteilla on olemassa “latausaika”, joka tarkoittaa sitä, että käytettäessä jotain voimakasta korttia, tulee siihen päälle esimerkiksi neljä markeria. Jokaisen vuoronsa jälkeen pelaaja poistaa kaikista korteistaan yhden latausmarkerin. Voimakkaita kortteja tulee siis käyttää harkiten. Pelaaja voi myös poistaa fortune pointeilla näistä latausmarkereita. Kaikki eivät välttämättä pidä tällaisesta resurssipelleilystä, mutta ainakin minusta se toimii selkeällä yhdellä toimintatavallaan paremmin kuin D&D:n erikoisvoimat .

Stance

Stance on aika jännä keksintö. Kaikilla hahmoilla on ylemmässä kuvassa näkyvän stance meterin kaltainen härpäke. Joillain hahmoilla on enemmän vihreitä nakkuloita ja joillain enemmän punaisia. Kohtauksien alussa hahmot ovat neutraalissa stancessa ja jokaisen oman vuoronsa alussa he saavat siirtyä yhden mihin tahansa suuntaan (peikonsurmaaja voi rauhoittua tai liikkua vielä nemmän reckless-suuntaan). Jos markkeri on kahden verran neutraalista reckless-suuntaan, voi pelaaja korvata heitoissaan kaksi sinistä noppaa punaisilla. Kaiken pelillisen puolen lisäksi tämä voi myös antaa jotain ROOLIpelaamiselle.

Seuraavassa osassa sellaisia juttuja, joista en pelkästään pitänyt.