Sopertelua

Muutaman negatiivisen arvostelun jälkeen on mukava julkaista jotain positiivistakin. Mikä hahmolle nimeksi on 1989 julkaistu varsin hyvä kirjanen, joka käsittelee hahmojen nimeämistä fantasiapeleihin olemassa olevien kielten avulla. Tekijä kirjoittaa esittelee aluksi aiheen ja kertoo kuinka olisi hyvää, jos fantasiapeleissä tiettyjen kulttuurien nimeämiskäytännöt noudattaisivat jonkin kielen sääntöjä ja olisivat yhdenmukaiset. Tämän jälkeen hän käsittelee kieliä yksi kerrallaan esitellen esimerkkinimiä ja niiden käännöksiä ja käsitellee myös kielen lausumista ja mahdollisia päätteitä feminiini- ja maskuliinimuodoissa. Kirja käsittelee muun muassa muinaisenglantia, kymrin kieltä, muinaisnorjaa, hollantia, Tolkienin haltiakieliä ja muinaissuomea (tässä kohtaa itseä harmitti, että muinaissuomen sanoille ei oltu esitelty nykykäännöksiä). Oli mukava muun muassa huomata miten professori Tolkien oli esimerkiksi poiminut kääpiönimet Hobittiin suoraan muinaisnorjasta. Lopuksi tekijä kertoo esimerkin omaisesti kuinka hän on käyttänyt kirjassa esiteltyjä kieliryhmiä omassa pelissään. Kaiken kaikkiaan ote on hyvin akateeminen, ehkä hieman kuiva, mutta varsin hyödyllinen.

Nykyään tämä kirja olisi kuitenkin luultavasti kymmenosainen blogipostausten sarja. Suosittelen kuitenkin hankkimista, jos jostain saa tämän käsiinsä. Kirjanen sisältää juuri sellaista materiaalia mitä itse voisi kaivaa esiin, mutta on erittäin mukavaa ja arvostettavaa, että joku on tehnyt sen aikaisemmin.