Keskustelu sai minut kuitenkin ajattelemaan sitä mikä erottaa Vihan lapset ja HotSin. Vaikka ne ovatkin budjetiltaan samaa kokoluokkaa (tai luultavasti HotS on kalliimpi), on Vihan lapset kuitenkin kokoluokaltaan meidän “AAA-peli”. Konsoli- ja tietokonepelipuolen vertauksia jatkaakseni saimme kuitenkin onneksi Vihan lapsiin oman “Unreal-enginen” – Vihan lapset käyttää Stalkerista tuttua Flow-pelijärjestelmää.

Kokoluokkaeron on saanut huomata tässä viimeisen vuoden aikana lähinnä siitä kuinka julmetusti pelissä on kirjoitettavaa. Vaikka pelijärjestelmää ei tarvinnut suunnitella, olemme kirjoittaneet sääntötekstin monilta osin uusiksi tähän peliin sopivaksi. Viime viikkoina olen työstänyt pelaajan kirjaa valmiiksi. Vaikka se tuntui vielä muutama viikko sitten raskaalta ja toivottamalta urakalta, elättelen nyt ihan realistisia toiveita sen saamiseksi valmiiksi tämän kuun loppuun mennessä.

Saimme tällä viikolla varmistuksen rekvisiittojen lainaamisesta (peliin tulee osittain valokuvakuvitus). Kuvausaika, mallit, kuvaaja ja kuvauspaikka pitää vielä sopia. Sain ennen joulua yhdeltä vanhalta pelikaveriltani, joka on nykyään radiotoimittaja, kasan pelifiktiota, joka on ihan järjettömän hyvin kirjoitettu. Hän kirjoitti hyvin realistisen tuntuisia lehtijuttuja NIIDEN valtaannousun ajalta (ehkä toimittajat osaavat todella kirjoittaa hyviä pseudouutisiakin), räprunoutta nuoren pojan näkökulmasta, symbiontiksi haluavan pojan äidin päiväkirjamerkintöjä ja evp kapteenin muistelmia. Näiden kaikkien kohtalot kietoutuvat pelin pääteemaan, vastarintaan.

Nykyään tämä kirja olisi kuitenkin luultavasti kymmenosainen blogipostausten sarja. Suosittelen kuitenkin hankkimista, jos jostain saa tämän käsiinsä. Kirjanen sisältää juuri sellaista materiaalia mitä itse voisi kaivaa esiin, mutta on erittäin mukavaa ja arvostettavaa, että joku on tehnyt sen aikaisemmin.

Wild West on aika outo lintu peliksi: se on lähinnä Roolimestarista innoituksensa hakeva länkkäripeli. Sääntöjärjestelmä sisältää sääntöjä aseen vetämiselle, ilman satulaa ratsastamiselle ja muulle länkkäreihin ehdottomasti tai mahdollisesti kuuluvalle materiaalille, mutta se kärsii aika paljon Roolimestari-innoituksesta. Pelissä on muun muassa “realistisia” matemaattisia kaavoja, joilla lasketaan putoamisvauriota (neliöjuuri(2x10xpudotut metrit)x2, vaurio kohdistuu satunnaiseen osumakohtaan ja kahteen viereiseen osumakohtaan); erittäin raa’at optionaaliset kriittistaulukot (kriittinen vaurio tulee, kun jokin osumakohta ottaa yli 14 pistettä vauriota, jolloin on 40% mahdollisuus kuolla suoraan, esimerkiksi putoamalla 2,5 metrin korkeudesta); vauriot ja paranemissäännöt nivelsidevammoista lähtien yms.

Sääntöjen lisäksi kirja sisältää pitkiä listoja intiaaniheimoista (joista on lyhyet kuvaukset); erittäin pitkän listan aseita, joista kerrotaan esimerkiksi kuinka .36 kaliiperi suusta ladattivalla aseilla voi muuttua .38:siksi, kun ase muutetaan hylsypatruunoille sopivaksi; tärkeimmät lännen kuuluisuudet ja lyhyen villin lännen historian. Tämä on se osio, jonka vuoksi kirja kannattaa hommata, jos sen jostain syystä hommaa. Siinä ei ole kuitenkaan mitään erityistä, ja faktoja on lähinnä luetteloitu.

Kieliasun puolesta tässä pelissä on vähän samaa vikaa kuin ANKH:ssa. Teksti on tönkköä ja olisi kaivannut reilun oikoluvun kieliasun puolesta (kirjoitusvirheitä ei ole paljon). Tekstissä on myös muutamia huonoja vitsejä ja outoja sisäpiirin vitseiltä vaikuttavia kommentteja.

Kaiken kaikkiaan en lähtisi tätä peliä suosittelemaan kuin suomalaisesta pelihistoriasta kiinnostuneille.

ANKH on yksi niistä legendaarisista peleistä, joista yhdellä suuri osa suomalaisista roolipelaajista aloitti pelaamisen 80-90 -luvulla (muut olivat Kerp, RQ ja D&D punaboxi). Itseltä meni tämä peli ohi, koska kavereilla oli jotain noista muista peleistä ja koska ANKH tuntui vitsiltä joskus aikanaan.

ANKH-paketissa on kolme parinkymmenen sivun lehdykkää (pelaajan ohjekirja, pelinjohtajan ohjekirja ja pelimoduuli 1). Jotenkin sitä kadehtii nykyään tuollaista aikaa, kun uusissa peleissä oli muutamia kymmeniä sivuja, mutta silti kaikki tarvittava. Nykyään pelit ovat pääasiassa massiivisia oopuksia tai ohuita forgelaisia yhden idean pelejä. Tässä olisikin haaste pelinkehittäjille. Tehdä maksimissaan 80-sivuinen peli, joka kuitenkin tuntuu siltä, että siitä riittää pelattavaa kymmeniksi tai sadoiksi pelikerroiksi.

ANKH on pelinä itsessään aika kämäinen. Kirjoissa on yhteensä ehkä viisi erilaista Hiltusen kuvaa (ja jokaisella on varmasti mielipiteensä kuinka tasokasta hiltusen 80-luvun lopun taide on, kts. Goretta) ja muutamia pelin kirjoittajan tuherruksia. Teksti on täynnä “elikkä” “siis” “niinku” -tason puhekielisiä lausahduksia ja huonoja vitsejä. Termit on osittain keksitty itse, että erotutaan D&D:stä, mutta mukaan on silti otettu D&D:n kummallisuudet kuten puhuja. Itse pelimekaniikka vaikuttaa sekoitukselta D&D:tä ja Kerpin hyökkäystaulukkoa. Voi olla toimivakin. En jaksanut testata.

Kalevalaa pelissä on D&D:stä pintapuolisesti ryöstettyyn hirviölistaan lisätty näkki ja pari kaveria sekä muutamat loitsut ja Väinämöis-viittaukset. Silmiä kovasti siristämällä ja Hiltusen kuvituksen avulla voi pelistä saada jonkinlaisia Teräsbetoni kohtaa Kalevalan -fiiliksiä, mutta ehkä se vaatii vähän sellaista “tällainen tämä peli olisi voinut olla” -mentaliteettia.

Kaiken kaikkiaan pelistä tulee vähän hätäily-fiilis. On kuin tekijät olisivat halunneet tehdä parissa viikossa markkinoille D&D:lle kilpailijan ja päästä rahastamaan samoilla apajilla. Onko peli sitten täysin susi? Ei ihan. Pelissä on ihan hyvät ja paikoin erinomaiset pelinveto- ja pelaamisohjeet sosiaaliselta kannalta. Jos ei muuta, niin jokaisen pelisuunnittelijan kannattaa lukea ne läpi, vaikka niissä ei mitään uutta olekaan.

En suosittele hankittavaksi ellei ole pelien keräilijä.

Hmmm. Peli on tyhmiä vitsejä sisältävä muutaman sivun mittainen Warhammer-figupelien ja roolipelien “huumoriversio”-sekoitus. Sinänsä yksinkertaiset säännöt sisältävät paljon muistettavia muutoksia eri tilanteisiin, jotka tekevät niistä yllättävän raskaat. Huumorikin on aika heikkoa.

En suosittele.

Ostin perjantaina ison läjän roolipelejä yhdeltä tyypiltä. Joukossa oli muutamia harvinaisempiakin suomalaisia roolipelejä (Miekkamies, ANKH, Wild west). Ajattelinkin, että voisin jatkaa samaa perinnettä kuin Roolipelaajan artikkelissa, jossa käsittelin Hiljaisuuden vankeja (löytyy numerosta 21, jos jotakuta kiinnostaa). Laitan lisää asiaa kunhan saan ensimmäisen pelin luettua.

Kirjoittelen myös jossain vaiheessa Vihan lasten kehitystyöstä. Ehkä sitä peliä saisi markkinoitua myös tätä kautta.

Pelin lähtöajatukset rakentuivan Action Trio työnimen alla kulkevan Vastarintaosasto 9:n varaan. Se kuitenkin poikkeaa huomattavasti alkuinnoituksena toimineesta pelistä – ja siten haluaisimmekin Projekti Y:lle iskevän, kiinnostavan ja hyvän uuden nimen. Nimen tulisi edellämainitun lisäksi olla lyhyt, pelin teemoihin sopiva ja myyvä.

Salaiset pelinkehittäjätapaamisemme ovat kuitenkin toistaiseksi epäonnistuneet keksimään pelille sopivaa nimeä, ja ajattelimme siitä syystä kokeilla nimikilpailua!

Kilpailun säännöt ovat seuraavat:

• Keksi allaolevaan lyhytkuvaukseen sopivalle pelille iskevä nimi
• Lisää ehdotuksesi Pelilaudan otsikon http://pelilauta.fi/index.php/topic,191.msg2046.html#msg2046 alle ennen 8.5.2011.
• Odota arvovaltaisen raadin päätöstä

Palkinnoksi voittanut ehdokas saa:

• Myrrysmiesten Hounds of the Sea -pelin tuplapaketin
• Myrrysmiesten kustantaman toisen painoksen Roudan maan
• Julkaisun yhteydessä projekti-Y pelikirjat
• Ja jos nimeä päädytään käyttämään: nimensä mainittuna pelikirjassa.

Myrrysmiehet esittää: Projekti Y

Projekti Y on tieteiskauhuroolipeli avaruuden valloittajien, eli NIIDEN, saapumisen ja NIITÄ vastaan soditun maailmanlaajuisen sodan jälkeisestä suomesta, jossa tiukasti valvottuihin pakkosiirtolakaupunkeihin sijoitettujen ihmisten viimeinen toivo on Vastarinta.

Sodanjälkeinen maailma on lohduton näky. Suuret kaupungit ovat raunioina tai hylättyjä. Kulttuuri kuten kirjat, tanssi ja näytelmät on kiellettyä ja ihmiskunnan teknologinen kehitys on palautettu keinotekoisesti 1940-luvun tasolle. Valvonta on tiukkaa, matkustamiseen (ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin) tarvitsee luvan, pidätyksiä suoritetaan “rikoksien ennaltaehkäisemiseksi” ja kaikki on muutenkin ihan kuin romaanissa 1984.

Kukaan ei enää tarkalleen muista miksi ihmiskunta alistui tähän tilaan. Ehkä syynä olivat NIIDEN alkuaikojen puheet turvallisuudesta, ympäristön parantamisesta ja muusta hyvästä. Ehkä syynä on se, että monet valitsevat mieluummin turvallisen ja tylsän alistumisen kuin epätoivoisen ja vaarallisen vastarinnan.

NE ovat ulkoavaruudesta kotoisin oleva erilaisten eliöiden muodostama kekomieli, joka pitää ihmisiä vallassaan puolibiologisten sotakoneiden, mieltä hallitsevien loisten komentamien sotilaiden ja toinen toistaan kammottavampien loiseliöiden avulla.

NE eivät kuitenkaan ole voittamattomia – Jos me katkaisemme niiden yhteyden emomaailmoihin – on Vastarinnalla vielä mahdollisuus valloittaa planeettamme takaisin!

Projekti Y:n säännöt perustuvat Ville Vuorelan Flow-säännöstöön.

• Pelilaudalla on 98 jäsentä, jotka ovat kirjoittaneet 1189 viestiä, lähes 12 viestiä käyttäjää kohden siis (vaikkakin 10 ahkerinta kirjoittajaa on kirjoittanut noista yli 800). Lisää innokkaita käyttäjiä kaivataan.
• Uusia viestejä on kirjoitettu keskimäärin 9,07 päivässä. Alussa tuo oli yli 50. Vauhti on edelleen hidastunut, mutta ajoittaisia piikkejä nähdään yhä. Positiivista on, että keskustelua on edes vähän.
• moderointia on tarvinnut erittäin vähän, pyynnöstä on varoitettu käsittääkseni ainoastaan minua ja yhtä toista kirjoittajaa
• Foorumilla ei ole edelleenkään mitään polttoainetta, joka ruokkisi keskustelua (Roolipelaajan foorumilla oli aina uusi ilmestynyt lehti). Keskustelu syntyy aiheista, jotka kiinnostavat keskustelijoita. Riippuu paljon keskustelun tasosta, että kantaako tuo pitkään. On ollut keskustelua siitä, että voisiko tuo sivusto olla muutakin kuin pelkkä foorumi.
• Pelilaudan on pidetty kaksi suunnittelukilpailua. Alkuinnostuksen jälkeen nuo lopahtivat. Puhuimme kyllä kilpailun järjestämisestä, jossa voisi olla pelejä palkintona.

Lasten peli

Roolipelin kirjoittaminen lapsille on vaikeaa tasapainoilua usean jutun kanssa: pitää kirjoittaa siitä mikä kiinnostaa itseä, mutta toisaalta pitää jotenkin osata ottaa huomioon kohderyhmän mielenkiinnon kohteet; pitää kirjoittaa iskevästi ja välttää lasten aliarviointia, mutta pitää välttää ylilyönnit ja liian rajut jutut jne.

Yksi kritiikki mitä lasten pelin kirjoittamiselle yleensä esitetään on se, että aikuinen ei muka osaisi millään asennoitua lasten maailmaan ja kirjoittaa siitä mikä lapsia kiinnostaa tai että tämä olisi todella vaikeaa. Minun mielestäni ei edes tarvitse tietää. 33-vuotias George Lucas onnistui tekemään avaruuselokuvia, jotka olivat lastenkin mielestä varmasti vähintään yhtä hienoja kuin herrasta itsestäänkin.

Minun pelini

Lähden liikkeelle aika perinteisestä fantasia-asetelmasta osittain sen takia, että se on kuitenkin tosi suosittua, mutta pääasiassa siksi, että pidän itse fantasiasta. Tavoitteena on tehdä peli, josta huokuisi jotenkin vähän samanlainen fiilis kuin Hobitista tai Muumi-kirjoista: taianomaista fantasiaa, josta löytyy vaarantunnetta, seikkailua, satumaisuutta, taikuutta yms.

P.S. Aloitin pelilaudalle keskustelun aloittelijoille sopivasta roolipelistä http://pelilauta.fi/index.php/topic,116.0.html. Ilmeni myös, että Mike Pohjola on työstämässä omaa lapsille sopivaa peliä, kuten hän lupasi saatuaan Ropeconin jakaman Kultaisen lohikäärmeen elämäntyöpalkinnon. Odottelen tuon pelin ilmestymistä mielenkiinnolla.

• Pelilaudalla on 70 jäsentä, jotka ovat kirjoittaneet 688 viestiä, lähes 10 viestiä käyttäjää kohden siis (vaikkakin 10 ahkerinta kirjoittajaa on kirjoittanut noista 500). Lisää innokkaita käyttäjiä kaivataan.
• Uusia viestejä on kirjoitettu keskimäärin 19,31 päivässä. Alussa tuo oli yli 50. Vauhti on hieman hidastunut, mutta ajoittaisia piikkejä nähdään yhä. Positiivista on, että keskustelua on edes vähän.
• moderointia on tarvinnut erittäin vähän
• Foorumilla ei ole mitään polttoainetta, joka ruokkisi keskustelua (Roolipelaajan foorumilla oli aina uusi ilmestynyt lehti). Keskustelu syntyy aiheista, jotka kiinnostavat keskustelijoita. Riippuu paljon keskustelun tasosta, että kantaako tuo pitkään.
• Yleistä keskustelua tai gallupeja ei ole. Minusta se on pelkästään positiivista.
• Pelilaudan ensimmäinen suunnittelukilpailu päättyy huomenna. Saa nähdä onko siinä millaisia osallistujia.